askeleita

Joskus elämä on liian kiireistä.

(En edes tiedä  miten tuo ensimmäinen kuva kengästäni on kännykkäkameraani päätynyt.)

Tämä kesä on ollut toisenlainen. 

Onnenapila pienien varpaiden välissä kuvaa ehkä parhaiten tunnelmaa. 

unohtuminen

Sadun kanssa pohdittiin unohtumista. 

Tässä kaksi minulle sopivaa unohtumispaikkaa.

punaisen pilkahduksia täälläkin

Tänään minunkin kohdalleni, kuten taannoin himalaisen, osui paljon punaisia pirskahduksia. 

Eihän sitä voinut kuin ihastella. 

Tuollaisesta vadelmasadosta tulee aina mieleen Maija Karman kuvitus Topeliuksen satuun Vattumato. 

aamu ja ilta

Valo - miten paljon kauneutta se tuokaan mukanaan!

Tänään juoksin lämpimässä vesisateessa,

kastuen. 

Kesä

kosken rannalla

Vanha mylly ja koski, joka nyt virtasi vuolaana. Paikka, jossa olen monesti mietiskellyt syntyjä syviä. Soiselta alueelta tuleva vesi näyttää pienessä poukamassa aivan mustalta.   

Iittalassa

   

Jokakesäinen matka Iittalan Naivistien kesänäyttelyyn tuo aina hymyn huulille, vaikka taas sataa tihuuttikin. Seurueemme nuorimmaiselta kysyttiin oliko hän ensi kertaa mukana, mutta ei toki tämä oli jo toinen kerta. Aika hyvin 1,5 vuotiaalta pitkämatkalaiselta.

Valokuvauskin salliittin pienin poikkeuksin.

(Kaksi ylimmäistä maalausta: Orkoneva Marjaana: Kun kuu on valkoinen ja Kotilampi

alimmainen Heikkilä Petra: Reissussa rähjääntynyt)